Tieni vegaaniksi

Olen aina syönyt lihaa, lähes jokaisella aterialla. Miten sitten lihan ja etenkin juuston suurkuluttajasta tuli vegaani?

Viime syksyn ja talven aikana tuntui, että en keksi enää mitään uutta syötävää. Arkihan koostuu siitä, että toistaa samoja rutiineita ja usein myös pyörittää samoja ruokia uudelleen ja uudelleen, päivästä ja viikosta toiseen. Entiset lempiraaka-aineet alkoivat maistua vähän pahvilta. Totesinkin eräälle kaverilleni, että olen ihan kyllästynyt entisiin lempiruokiin ja -aineksiin, vitsailtiin, että täytynee alkaa kasvissyöjäksi. Tästä meni pari päivää, kun bongasin somen syövereistä Vegaanihaasteen, josta kiinnostuin heti tutkittuani asiaa.

Kuukauden kestävässä vegaanihaasteessa osallistuja saa halutessaan valita itselleen tutorin, jolta saa apua vegaaniseen ruokaan tutustumisessa. Lisäksi joka päivä sai sähköpostiin uutiskirjeen, jossa oli uusi resepti ja tietoa vegaanisesta elämästä, tuotteista, eläinten kohtelusta osana ruoantuotantoa jne. Haasteeseen kuului myös suljettu Facebook-ryhmä, jossa vaihdettiin ajatuksia ja kokemuksia, sieltä saattoi myös kysellä ”tyhmiä” ja tutorit auttoivat joka käänteessä. Ajattelin, että olen kokeillut hullumpiakin ruokavalioita, joten annetaan vegaaniselle ruokavaliolle mahdollisuus ja katsotaan miten käy. Täytyy tunnustaa, että alkuperäinen ajatus vegaanisesta ruoasta oli, että se on vaikeaa, tylsää, rajoittavaa ja työlästä.

En varmaan olisi voinut olla enempää väärässä. Haasteen myötä kaupassa käyminen ja kokkailu muuttuivat pakollisista pahoista tutkimusmatkoiksi aivan uusiin makuihin ja kokemuksiin. Rohkaistuin kokeilemaan uusia makuja ja tuotteita, ”löysin” tutut kasvikset ja hedelmät ihan uudella tavalla. Vegaaninen ruoka olikin helppoa ja nopeaa tehdä, todella maukasta ja siitä jäi hyvä fiilis, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Odotin, että olisin kokenut suurta luopumisen tuskaa tai himoinnut kuola valuen lihaa, mutta eipä juurikaan ole tehnyt mieli enää eläintuotteita. Juusto tuntui aluksi vaikeimmalta luopua, mutta aika nopeasti siitäkin pääsi yli ja nykyisin vegejuustotkin maistuvat omassa suussa ihan hyviltä. Muut maitotuotteet eivät olleet ongelmallisia, en aiemminkaan juuri maitotuotteita käyttänyt, kauramaidot ja soijajogurtit olivat jo vanhoja tuttuja.

Nykyisin on myös helppoa olla vegaani, on valtavasti vegaanisia tuotteita, lähes kaikesta on olemassa tai itse tehtävissä vegaaninen versio. Myös pekonista. On nyhtökauraa, kasvimaitoja, ruokakermaa, tuorejuustoa, jäätelöä, jogurttia, juustoa, salamia, makkaraa, suklaata, vihistä, majoneesia, rahkaa, nugetteja, kebabia, you name it! Mistään ei tarvitse jäädä paitsi.

Käytännössä siis siirryin yhdessä yössä lihansyöjästä vegaaniksi, ihastuin ja jäin sille tielle. Oma olo on paljon parempi, koska tulee syötyä kasviksia ja hedelmiä huomattavasti aiempaa enemmän. Olen myös löytänyt omat vegaaniset herkkuni, jotka eivät mielestäni yhtään kalpene ”tavallisten” versioiden rinnalla. Vegaani voi syödä juuri niin terveellisesti, epäterveellisesti, monipuolisesti tai yksipuolisesti kuin sekasyöjäkin.

Salaattia, itsetehtyjä lohkoperunoita ja soijasuikaleita, kastike Oatlyn iMat kaurafraichesta.

Suosittelen kokeilemaan ennakkoluulottomasti uusia tuotteita ja reseptejä, vaikkei välttämättä olekaan mielessä tehdä täydellistä ja totaalista ruokavalion muutosta. Testailuja voi tehdä silloin tällöin, voi pitää vaikka kerran viikossa kasvisruokapäivän tai kerran kuukaudessa kasvisruokaviikonlopun ja tehdä useampia kasvisruokia. Mikä nyt kenenkin arkeen parhaiten sopii.

-Niina

PS. Mikäli Vegaanihaaste jäi kiinnostamaan, siihen voi osallistua läpi koko vuoden. Lisätietoja Vegaanihaaste.fi.